Kuitenkin sen verran kantoa oli, että uskaltauduin jokusen metrin rannasta ulos reikää tekemään. Eipähän tosin tarvinnut valtavan montaa kierrosta kairaa pyöritellä jääkuoresta läpi päästäkseen.
Ammattilaiset toki tekevät ensimmäiset pilkkireissunsa jo nelisenttiselle jäälle, mutta meikäläinen tarvii sentin tai ainakin puoli enemmän uskaltautuakseen kylmien vesien päälle leijailemaan. Kyllähän tuo nelisenttinenkin varmasti kestää, mutta jotenkin vaan se ilkeä tunne valtaa mielen vieden ajatukset itse kalastuksesta muualle, kun joka askeleella räsähtää. Eipä siis auta kuin odotella veilä parempia pilkkikelejä ja kantavampia alustoja.
Olihan viime yönä pakkasta lähes viisi astetta, joten jokohan sitä tänään jo...
Ai niin, ja ihan unohtuikin mainita, eilen sitä jäätä oli tosiaan sellainen kolme ja puoli senttiä, eli ihan kivasti ;)
