Olipahan "peruskaavasta poikkeava" reissu haukivesille.
Kalastuksellisesti ei tosin juuri mitään normaalista poikkeavaa. Ensimmäinen tärppi tuli viidettä vapaa laskiessa, eli väsyttelyhommiin joutui kutakuinkin tavanomaiseen tapaan. Puikkari jäälle ja lisää onkia jään alle:
Päivän eka, vajaa nelikiloinen pyöränpumppu
Syönti jatkui aktiivisena tästä eteenpäinkin ja peruskoon haukea kävi jäällä kääntymässä päivän parituntisen aikana reilun kymmenkunta. Kokohajontaa puolesta kilosta kuuteen kiloon.
Jotenkin alkaa tuntumaan vain hieman epätoivoiselta tästä lammikosta kymppikiloisen saaminen, joten täytyy jatkossa ryhtyä etsimään jokisuvannoilta uusia "pooleja", joista sen ennätysrönttösen saisi mittaukseen.
Yllätykset alkoivat siitä, kun rantaan ilmestyi kaksi pilkkijää! Tätä riemua ei olekaan tapahtunut oikeastaan juuri koskaan, että muita tuolla tapaisi.
Joutessani kömmin pilkkivälineitä virittelevien luo juttelemaan joutavia ja päivän seuraava yllätys oli se, että suomenkielellä ei tässä tilanteessa oikein pystytty kuin käsiä levittelemään. (Tankero)englannilla saimme sitten taivuteltua jonkinlaista yhteisymmärrystä liittyen tämän lammen, ja alueen muiden vesien kalastoon ja kalastuksellisiin kysymyksiin. Eipä olekaan aikasemmin tullut pilkkivesillämme tilannetta, etteikö jommalla kummalla kotimaan kielistä pärjäisi.
Virtaava vesi pysyy sulana pikkupakkasilla
No, röytäminen jatkui ja luupäitä napsui siellä täällä onkiin kiinni. Ajattelin käydä jään puhkaisevalla isolla kivellä ihmettelemässä saukon jättämiä jälkiä.
Valkoiseen lumipeittoon piiloutuneen ison kiven aiheuttamaa kumpua lähestyessäni paksussa lumessa kahlaten huomasin yhtäkkiä olevani kohta polvia myöden vedessä hitaasti menossa kohti järven pohjaa samalla jäiden pettäessä lopullisesti alta. Suunnittelematon avantouinto oli tosiasiaa!
Todella yllättäen tuli tilanne eteen, koska lumen pinnan perusteella ei voinut yhtään aavistaa kiven ympäristön olevan täysin sulan ja toisaalta paksu lumi- ja sohjokerros vaimensi jään murtumisen niin, etten sitä huomannut kuin vasta aivan liian myöhään.
Uintiavanto kiveltä kuvattuna
Loppu hyvin, kaikki hyvin. Pääsin heittäytymään kiinni kiveen ja lopulta väännettyä itseni liukkaalle jäiselle kivelle. Vähän tuli kyllä naskaleita ikivä vedessä ollessa...
Seuraavaksi sitten täytyikin alkaa arpomaan, kuinka kiveltä pääsee elävänä takaisin jäälle parimetrisen sulan yli... Samalla yksi hälyttimistä alkoi huutamaan, joten pikainen päätös oli ottaa kiven suoman parin metrin vauhdin ja siitä hypyllä mahalleen jäälle niin kauas kuin pääsee. Onnistui!
Onneksi keli oli mitä hienoin tähän vuodenaikaan nähden, joten jatkoin onkimista vielä tämän uintireissun jälkeenkin...
Rönttönen
Jäät ovat todella huonossa kunnossa, varsinkin virtaavissa paikoissa. Mikäli ei kunnon pakkasia tule, saattaa pilkkikausi jäädä jo toistamiseen lyhyeksi.
VAROKAA SiiS HEIKKOjA JÄiTÄ! (Minä en siihen kykene..;))
Edellisessä tekstissä siirsin blogikirjoittelut määrittelemättömän pituiselle tauolle. Tauko jatkukoot tämän katkon jälkeen ja katsotaan, mitä huominen tuo tullessaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti