Syksyllä vesien viilennyttyä ja kalastuspaineen hellittäessä on aktiivisen kalastajan mahdolllista kokea mielenkiintoisia ja tapahtumarikkaita kalastushetkiä kirjolohen istutuskoskilla.
Alkukesällä vastaistutettuja ja nälkäisiä kaloja saattaa löytyä jotakuinkin mistä tahansa, mutta kesän mittaan harvennetut lohipopulaatiot ovat syksyyn mennessä kyllä löytäneet ne kosken suotuisimmat montut ja kiventakuset asentopaikoikseen, joten kalojen löytämisen eteen täytyy nähdä hieman vaivaa. Joka parhaana päivänä kyllä palkitaan.
Syksyisen kirjolohen ottivettä parhaasta päästä:
Syksyllä kirjolohen tavoittaa varmimmin kosken rauhallisimmista virranosista. Keskikesällä kalat suosivat happirikkaita kuohuja, mutta mitä pidemmälle vuosi kuluu ja mitä alemmas veden lämpö laskee, sitä hitaammasta virrasta kalat tavoittaa.
Luonnonkaloille ruskan aika ja virran mukana ajelehtivat lehdet ovat suoranaista myrkkyä. Kalojen syöntihalut tyssäävät usein aivan täysin ruska-aikaan.
Sitä vastoin kirjolohen kalastuksessa ei välttämättä virran mukana kulkeutuva värikäs lehdistö aiheuta merkittävää haittaa. Olen saanut olla esimerkiksi todistamassa tilannetta, kun virran mukana kulkeutuneiden pihlajanmarjojen sekaan uitettu oranssipäinen musta liitsi kelpasi kolme kuukautta joessa olleille kaloille vallan mainiosti.
Mosalankosken laattamontusta löytynyt syyskille:
Kirjolohen syyskalastus tarjoaa ennakkoluulottomalle kalastajalle parhaimmillaan yllättäviä tapahtumia siiman päähän, joten vielä ei ole suinkaan syytä laittaa varusteita talvisäilöön.
On tärkeää kuitenkin muistaa taimenen kuturauhoitus ja jättää kosken kutusoraikot rauhaan kahlaukselta sekä vapauttaa välittömästi kaikki mahdolliset, mutta valitettavasti hyvin epätodennäköiset taimenet takasin jokeen uimaan ja sukuaan jatkamaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti